Kello on puoli yksi yöllä ja minun pitäisi päästä kotiin. Miksi kävely on Helsingissä viiden kilometrin matkalla nopein vaihtoehto, ihmettelee Slush-tapahtumassa vieraillut Mesensein toimitusjohtaja Tuukka Ylälahti.
Ylälahti on yksi kansainvälisen menestystarinan, nyt jo Irlantiin myydyn taksipalvelu Cabforcen perustajista. Kun yrityksen perustajat halusivat vuonna 2008 ratkaista liikkumisen haasteita pääkaupunkiseudulla, he törmäsivät vakaviin rakenteellisiin esteisiin. Sääntely esti uudet innovaatiot ja palvelumuodot.
– Palkka- ja työaikasopimukset sekä vuorojärjestelyt ja muut prosessit selittävät, miksi julkinen liikenne ei toimi tapahtumien aikaan niin hyvin, että sumat saataisiin purkautumaan. Mutta ovatko ne oikeasti ylivoimasia, kysyy Ylälahti. Hänen mukaansa joustamattomuus johtuu myös asenteista.
– Suunnitelmat tehdään niin, että näin bussit ja junat kulkevat riippumatta siitä, mikä on todellinen tarve. Se heijastuu sellaisissa tilanteissa kuin esimerkiksi Slush, kun yhdessä paikassa on yhtäkkiä 18 000 ihmistä. Junaliikenne on loppunut puoli tuntia ennen tapahtuman päättymistä, jolloin tarjolla on vain takseja, joita ei riitä kaikille. Liikenteen dynamiikkaa ei oteta huomioon suunnittelussa.
Ylälahden toiveissa on joukkoliikenne, joka huomioisi ihmisten ja kaupunkielämän todellisuuden. Liikennepalveluiden toimijat voisivat tehdä yhteistyötä tapahtumajärjestäjien kanssa ja huomioida eri ajankohtien, kuten pikkujoulukauden, erityistarpeet.
– Kun kysyy, miksi on näin vähän takseja tai miksi juna ei kulje, saa vastaukseksi, että se on mahdotonta. Siitä pitäisi päästä seuraavaan kysymykseen: miksi se on mahdotonta? Mitä pitäisi tapahtua, että voisimme saada joustavampaa joukkoliikennettä pääkaupunkiseudulle?
Asiakaslähtöisyys vie muutokseen
Ylälahti kuvaa yhteiskunnan järjestäytyneen vertikaaleihin toimintoihin, kuten taksi-, bussi- ja junaliikenteeseen. Vertikaalit eivät keskustele toistensa kanssa, joten esimerkiksi yhteistyö bussien ja taksien välillä on mahdotonta.
– Yksityisellä puolella horisontaaliprosessit yhdistävät vertikaaleja, jolloin syntyy asiakkaan kannalta sujuvia palvelukokemuksia. Tuotantolähtöinen ajattelu lähtee siitä, miten junaliikenne toimii ja missä aikataulussa, kun taas asiakaslähtöistä ajattelua hallitsee kysymys siitä, pääseekö asiakas perille ja millainen on asiakkaan kokemus. Jälkimmäistä ajattelutapaa tarvittaisiin paljon enemmän, Ylälahti huomauttaa.
Joukkoliikenne vaatii päivitystä nykyaikaan
Liikenne on korkean sääntelyn alaista Suomessa ja ylipäätään Euroopassa. Lait ja säädökset eivät ole muuttuneet samaan tahtiin yhteiskunnan kanssa.
– Joukkoliikenteen nykyinen toimintatapa on historiallista seurausta ajasta, jolloin yhteiskunnassa oli vähemmän dynamiikkaa. Nyt pitäisi kysyä, mikä on joukkoliikenteen rooli vuonna 2020. Kaupunkirakenne tiivistyy ja ihmisten toivotaan luopuvan yksityisautoilusta, joten julkisen liikenteen houkuttelevuutta voisi lisätä tekemällä siitä entistä joustavampaa ja älykkäämpää, Ylälahti visioi.
